Oot olemassa mulle

Haluaisin sun halaavan mua tiukasti.

Haluaisin sun pitävän mua kädestä.

Haluaisin sun olevan mun kanssa.

Haluaisin sun puhuvan mulle useammin.

Haluaisin sun katsovan mua.

Haluaisin sun näkevän mut.

Haluaisin sun soittavan mulle.

Haluaisin sun laittavan viestin.

Olisinpa olemassa sulle.

Sillä olen halannut sua.

Sillä olen pitänyt sua kädestä.

Sillä olen ollut sun kanssa.

Sillä olen puhunut sulle.

Sillä olen katsonut sua.

Sillä nään sut.

Sillä olen soittanut sulle.

Sillä olen laittanut sulle viestin.

Sillä oot olemassa mulle.

, Sanni

Syysiltaan

Muistatko vielä kun lähdimme seikkailemaan ruskan keskelle?

Leikimme kuurupiiloa metsän siimeksessä etsien samalla sydämistämme jotain, jota ei koskaan ollutkaan. Kun löysit minut, kadotin itseni.

Muistatko vielä sen kun kävelimme pimenevään polkua pois metsästä? Ihailimme vesipisaroita hämähäkin seiteissä. Astuit vesilätäkköön ja kastelit jalkasi sukkia myöten.

Muistatko kuinka hiivimme hiljaa huoneeseeni hakemaan kitaraa? Kikatukseni melkein herätti nukkuvat vanhempani.

Muistatko kuinka soitit epävireisellä kitaralla minulle I see fire? Lauloin, koska et uskonut äänesi tuovan kunniaa kappaleelle.

Muistatko kuinka ulvoimme kuuta ja kuvittelimme sen hohtavan vain meille, ainoastaan meille?

Nyt katson siihen syysiltaan, kuu hohtaa susille yksinäisille, ei meille, meitä ei koskaan ollutkaan.

, Sanni

En anna periksi

Puhelimeeni tuli viesti. Kurotin kädelläni kohti olohuoneen pöytää sormet ilmaa haroen. Ei, en anna periksi, sillä olisihan se aivan liian raskasta laittaa läppäri sivuun ja nousta ottamaan puhelin pöydältä. Kurotan viimeisen kerran oikein kunnolla, ylettäen vihdoin puhelimeen. 

Avasin viestin. Sen lähettäjä oli joku puolituttu, joka ei koskaan ole edes yrittänyt pitää yhteyttä. 

"Hei, kuulin tässä äskettäin, että oot taas..."

Suljin viestin. Minua ei juurikaan kiinnostanut viestin sisältö, mutta sisälläni kiehui.

Laitoin puhelimen takaisin pöydälle ja nojauduin sitten uudelleen sohvan selkänojaan. Kauanko tätä voi vielä jatkua? Mitä minun täytyy tehdä, jotta kukaan ei enää levittelisi valheita ja antaisivat minun olla?

Suljin silmäni kuvitellen itseni kauas, maille kaukaisille, pois häikäilemättömien ihmisten keskuudesta. Niin kauas, että kukaan ei voisi tavoittaa minua, avaruuteen, toiselle planeetalle, universumin toiselle laidalle. Olemattomiin.

Ei. Ei missään nimessä. Minun ystäväni tietävät totuuden. Eikö se ole kaikkein tärkeintä? Luovuttaisinko muka? Sitähän ne kiusankappaleet haluavat. Minä näytän, etten kaadu. Ne leikkii tulella, mutta olen sytytysnestettä. 

En anna periksi.

, Sanni

Kaunein

Tunnen viileän ilmavirran kulkevan jalkaani pitkin ja vastapainona lämpimän ilman otsallani. Hivutan jalkani varovasti takaisin peiton alle yrittäen olla herättämättä sinua. Olit taas ominut peiton yön aikana.

En vielä avaa silmiäni, vaan yritän jatkaa torkkumista painautuen lähemmäs sinun lämpöäsi. Olen tässä vieressäsi aamun hiljaisuudessa, tässä on hyvä olla.

Hetken kuluttua avaan silmäni. Auringon ensisäteet hipovat kasvojasi, silitellen sinun ohimoitasi. Hiuksesi ovat pörröiset, aivan sekaisin tyynyn jäljiltä. Nukkumatti on yöllä jättänyt unihiekkaa silmäkulmaasi.

Yritän varovasti korjata asentoani, sillä vasen käteni on puuduksissa tyynyn alla. Varovaisuudestani huolimatta kuitenkin huomaat sen ja siristelet silmiäsi. Luot nopean katseen minuun ennenkuin pyyhkäiset unihiekan rippeet silmästäsi. Sen jälkeen katsot minua suoraan silmiin ja siinä hetkessä ymmärrän, että sinä olet juuri se pörröpää, jonka vierestä haluan herätä jokainen aamu elämäni loppuun saakka. Hymyilet minulle. Olet kaunis, kaunein asia maan päällä.

, Sanni

Hiljainen

Vaikka ihminen olisi hiljainen, hän on silti olemassa. Et ehkä kiinnitä häneen erityisesti huomiota, koska ei ole tarvetta.

 Puhut omista asioistasi, sekä muiden asioista. Puhut myös perättömiä ja petät luottamuksen. 

Se, että et kuule muita, ei tarkoita, että muut eivät kuulisi sinua. Hiljaisuuden ympärilläsi rikkoo vain sinun äänesi.

Hiljainen ihminen kuulee enemmän kuin kertoo ja tietää enemmän kuin myöntää. Hiljaisuus imee tiedon itseensä.

Hiljaisuus on viisautta ja taitoa olla puhumatta kutkuttavista asioista. Voit oppia paljon ympärillä olevista ihmisistä ja asioista. Voit muunmuassa löytää läheltäsi pettureita ja vaanivia selkäänpuukottajia, epärehellisiä auttajia, sekä luottamuksen rikkovia ystäviä. Ole hiljaa ja kuuntele. Et tiedäkkään kuinka moni asia on jäänyt sinulta huomaamatta.


, Sanni